Meidän joulu teki onnelliseksi

Nuutin päivänä on aika paketoida meidän joulu, joka oli Paperivalo shopin kolmas ja superonnistunut. Kiitos kaikki ihanat asiakkaat ja vieraat, läheltä ja kaukaa. Teitä varten valkoinen talo on olemassa ja te teette tästä työstä antoisaa. Ohessa kuvakooste – suosikkituotteita sekä tunnelmia kaupasta ja kahvilasta. Hirsitalo kätkee sisälleen pieniä ihmeitä, esteettisiä elämyksiä, oivaltavia ratkaisuja. Tervetuloa valkoiseen tunnelmaan!

meidän joulu

kahvila

olkipukki

kynttiläpöytä

päähuone

magneetit

t-paidat

kuultavat_kuvat

valolyhdyt_10cm

joulutähti

Sattuman satua – paperiin hurahtanut

Sirpa kivilompolo_kuva Pasi Hornamo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sirpa Kivilompolo hurahti paperiin

Pohjoinen valo on vähäistä, mutta sitäkin kauniinpaa. Se kuultaa läpi hauraiden seinien ja vie katsojan yksilölliseen tunnelmaan.

Valo leikkii teoksen pinnalla ja purkautuu esiin sieltä missä tilaa on. Paperi päästää salaperäisesti valoa läpi ja imee rouheudellaan sisään kerrostuneiden kuitujen lomaan.

Massa on kovaa, mutta herkkää, vähän kuin teoksen luojakin Sirps Kivilompolo. Hän on vaikuttavan näköinen nainen mustine hiuksineen. Pyöreiden silmälasien takana tuikkii älykkyys ja uteliaisuus. Naisen ote elämään ja paperiin on impulssiivista, mutta samalla vahvaa ja jopa uhkarohkeaa.

Vanhojen hirsirakennusten pihapiiri ja vanha kyläkauppa muodostavat Kivilompolon kodin ja Paperivalo Ky:n myymälän. Pihapiirissä sijaitsevassa rakennuksessa puuvillakuidut saavat paperin muodon ja siellä niihin syntyvät myös herkät vesileimakuviot.

Myymälärakennuksessa on esillä monenlaisia tuotteita. Seinällä on kaksi paperiteosta, joissa toisessa hymyilee Kivilompolon äiti, toisessa Sirpa itse. Nainen paljastaa , että suurin osa hänen töistään on tarinoita hänen omasta elämästään. Hetkiä ja tunteita, joissa on pala historiaa. Jokainen teos on syntynyt tekijästä itsestään.

Koti-ikävä toi Karunkiin

Sirpa Kivilompolon elämäntarina on yhtä monimuotoinen kun taiteilija itsekin. Hän on heittäytynyt sattuman syliin ja uskonut, että sitä mitä toivoo, sen myös saa.

Tämä uskomus on kantanut pitkälle ja lopulta se palautti naisen kotikonnuilleen Tornion Karunkiin. Täällä hänellä on hyvä olla. Täällä on pohjoinen, täällä on perhe. ”Kuopio ei tuntunut kodilta, vaikka olimme asuneet siellä vuosia. Sanoimme joskus aikanaan tutuillemme, että vuonna 2007 muutamme Karunkiin ja näin tapahtui. Kylän entinen kunnantalo tuli myyntiin ja me saimme ostaa sen kaupungilta.”

Ensimmäinen syksy kotipitäjässä oli kuitenkin taiteilijalle rankkaa aikaa. Hänellä ei ollut ajokorttia, joten elämä pyöri väkisinkin muutaman sadan metrin säteellä. Kaamoksen ja pakkasen keskellä naisen oli lähdettävä autokouluun. ”Se oli välttämätöntä. Täällä ei yksinkertaisesti pärjännyt ilman ajokorttia. Kun sain kortin ja pääsin itsenäisesti liikkeelle, se avasi minulle uuden maailman.”

Yrittäminen on kovaa työtä

Sattuman sanelemaa on myös toukokuussa 2013 kotitalon naapuriin avattu myymälä. Sitä rakennusta pariskunnan ei ollut tarkoitus ostaa, mutta se tuli heille kuin vahingossa, kylkiäisenä. ”Olemme remontoineet tätä jopa enemmän kuin kotiamme. Mutta päivääkään emme ole katuneet tänne muuttoa.”

Kivilompolo on nyt niillä sijoillaan, mistä aikanaan maailmalle lähti. Nuorena hän kouluttautui laboratoriohoitajaksi, työskenteli Porissa ja Kuopiossa. Vaikka elämä oli vakaata ja joka kuukausi tuli tilipussi, ei elämä ollut täydellistä.

”Aikuisiällä lähdin opiskelemaan käsi-ja taideteolliseen. Kudoin, värjäsin ja tutustuin kankaanpainantaan, mutta nekään eivät tuntuneet omalta. Pääsin työharjoitteluun kahden miehen paperipajaan Helsinkiin ja hurahdin. Käsintehty paperi oli jotain uutta.”

Nainen valmistui ja sitten tuli lama. Yrittäjäkurssilla hänelle sanottiin, ettei yritystä voi paperikorttien varaan perustaa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. ”Ja tässä sitä ollaan. Tuotteita syntyy tasaisesti ja ne matkaavat maailman ääriin.”

Vuonna 1997 Kivilompolo alkoi tuotteistaa korttejaan Paperivalo yrityksensä puitteissa. Korttien rinnalle syntyivät adressit ja pian hän suunniteli jo valaisimia, tuhkauurnia ja nyttemmin myös lyhtyjä.

Kivilompolon selkeä linjanveto valkoiseen paperiin, intohimo ja usko omaan tekemiseen, on ollut viisautta, jota hänen on helppo tarkastella näin jälkeenpäin. Yrittäminen on kovaa työtä. Ylä- ja alamäkiä on ollut. Välillä usko on loppunut, mutta asiakkailta saatu palaute on antanut voimaa jatkaa.

Mitä elämä tuo tullessaan, sitä Kivilompolo ei tiedä, eikä uskalla toivoakaan. Näyttelyt Pariisissa ja Tokiossa ovat kuitenkin yhä mielessä. Japani, tuo käsintehdyn paperin mekka, olisi markkinarakona mahtava. ”Mutta aika näyttää. Varastossa on tuoteideoita protovaiheessa. Siellä ne odottavat apurahoja, inspiraatiota tai jotain.”

teksti Tiina Nousiainen/Lounais-Lappi, Tornio ( julkaistu 8/2013)
teksti Tiina Nousiainen
teksti Tiina Nousiainen