Paperitaiteilijan kuultavat kuvat ja käsintehty paperi

Sirpa Kivilompolo ihastui käsintehtyyn paperiin tekstiilisuunnittelun opintoihin kuuluvalla lyhyellä harjoittelujaksolla keväällä 1991. Baalin Alttarit-paperipaja Helsingin kaapelitehtaalla tarjosi mahdollisuuden työskennellä ja oppia kahden paperintekijän ”aputyttönä”.

Paperinvalmistus tuntui ihmeelliseltä taidolta ja Sirpa aavisteli, että paperi voisi haastaa hänet pidemmäksikin aikaa. Ja näin on käynyt. Käsintehdyn paperin loputtomat mahdollisuudet lumoavat edelleen.

Paperivalon laadukas käsintehty paperi valmistetaan puuvillasta. Usein kysytään, miksi emme käytä kotimaista koivu- tai mäntysellua. Syy on yksinkertaisesti siinä, että puukuiduista valmistettu paperi kellastuu ajan kuluessa. Puuvilla sen sijaan pysyy valkoisena, vaikka paperi on valaisimissa, lyhdyissä tai ikkunaan ripustettuna.

Ostamme puuvillan Lessebon paperitehtaalta Etelä-Ruotsista ja se on peräisin Espanjasta. Paperivalon studio on naapurissa sijaitsevan kodin piharakennuksessa.

Paperintekijän tärkein ”työväline” ovat kädet, jotka nostavat kuituseoksesta arkin kerrallaan. Koneelliset työvälineet ovat hollanteri eli paperikuitujen jauhinlaite sekä paperiprässi. Kondensoiva ilmankuivain, jollaista yleensä käytetään pyykin kuivaushuoneissa, nopeuttaa papereiden kuivumista.

Katso sivun alalaidasta lyhyt video paperistudiolta!

Toivottavasti nautit paperitaiteestani yhtä paljon kuin minä sen luomisesta. – Sirpa Kivilompolo

SELLULOOSA = Pitkäketjuinen polysakkaridi, joka on rakennusaineena useimpien kasvien soluseinissä. Puuainens sisältää 33-50 % selluloosaa. Puuvillan kuidut ovat lähes puhdasta selluloosaa.

SELLU = Paperimassaa, joka on valmistettu puuhakkeista kemiallisella massanvalmistusmenetelmällä.

PUUVILLA LINTERS = Puuvillakasvin lyhyistä siemenkuiduista valmistettu, puristettu kuituarkki. Paperivalo käyttää tätä raaka-aineena.

HOLLANTERI = 1600-luvun lopulla Hollannissa keksitty paperikuitujen murskauslaite. Paperivalo on teettänyt hollanterinsa vuonna 1993, kun Sirpa sai ensimmäisen apurahan Kuopion läänin taidetoimikunnalta.

VESILEIMA = Syntyy viiraverkon pintaan kiinnitetyllä muotilla, joka jättää läpikuultavan jäljen valmistettavaan paperiin. Vesileima on keksitty 1200-luvulla Fabrianossa Italiassa.

1. Käsintehdyn paperin valmistus alkaa kuitujen jauhamisella. Hollanteri eli kuitujen jauhinlaite katkoo kuidut riittävän lyhyiksi vesileimojen työstämistä varten. Paperivalon käyttämä raaka-aine on puuvillaa. Se on laadukas materiaali eikä kellastu valon vaikutuksesta.

2. Hienoksijauhetusta massasta ja vedestä tehdään altaaseen seos, josta ”viiralla” nostetaan arkki kerrallaan. Viira koostuu puisesta kehikosta, johon on kiinnitetty tiheä metalliverkko. Kehikon päällä on arkin rajaaja, joka rajaa kuidut kauniisti verkon päälle.

3. Ylimääräinen vesi valutetaan pois. Arkin rajaaja poistetaan ennen arkin kaatamista huovalle. Kuvassa näkyy kuitujen peittämä muotti.

4. Märkä arkki kaadetaan huovalle. Vesileima syntyy viiraan kiinnitetyn muotin avulla. Muotin päälle asettuu vähemmän kuituja ja kuvion kohta jää ohuemmaksi. Vesileima valmistuu aina samalla kertaa kuin paperi.

5. Huovalla oleva paperi odottaa siirtoa prässiin. Arkin voi kuivattaa myös ilman prässäystä, jolloin vesileima näkyy voimakkaana reliefinä. Paperivalo liimaa vapaasti kuivuneet arkit, jolloin vähän taipuneista papereista saadaan suoria.